Helios-objektiivi ja bokeh-pallojen metsästys

Facebookin Makrokuvaus-ryhmän puheissa vilahtelee välillä Helios-objektiivi. Ja lähes aina tuo Helios oli sellaisten kuvien yhteydessä, missä välkehti mielettömän hienoja bokeh-palloja.

Helios on neuvostoliittolainen vastine Carl Zeissin Biotar-objektiiville. Näitä Helioksia on valmistettu useamman tahon voimin jo vuosikymmeniä, joten markkinoilla näitä riittää ja hintakin on miellyttävä.

Oman Helios 44M 2/58 -objektiivini löysin Torista. 50 € hintalappu ei päätä huimannut, joten ajattelin että syteen tai saveen. Objektiivin saapuessa ensimmäisenä huomio kiinnittyi sen painoon. Pieni mutta metallinen putki painaakin jonkin verran, etenkin jos sitä vertaa Canonin 50mm 1.8 muovipurkkiin.

Helioksessa on M42-kierre, joten Canoniin sitä ei heittämällä saanut kiinni. Ensimmäiset kuvat tulikin otettua käsivaralta niin, että pidin objektiivia toisella, ja kameraa toisella kädellä.
Sopivalla M42-EOS -adapterilla Helios-objektiivi ja kamera kiinnittyvät jämäkästi toisiinsa, ja homma helpottui huomattavasti.

Yllätyin positiivisesti kuvanjäljen laadusta. Sopivasti pehmeä, mutta myös terävyyttä löytyy riittävästi. Ja hienoja kierteisiä efektejä ja bokeh-palloja voi saada jo ensikokeilullakin, kun niitä ensin oppii etsimään.

Efektien metsästämisessä ja putken tuntemaan oppimisessa riittääkin työsarkaa, sillä objektiivi on täysin manuaalinen. Se toisaalta vähentää ylenpalttista räpsimistä, kun joutuu keskittymään tarkentamiseen. Ja hankalista paikoista kuvatessa siihen auttaa, jos kamerasta löytyy kääntyvä näyttö. Omassa Canon 60D:ssä sellainen onneksi on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *