Valokuvaus

Kuten niin moni muukin nykyään, harrastan minäkin valokuvausta. Enemmän kamera on kädessä kesäaikaan, kun pihalta löytyy mielenkiintoista kuvattavaa ja sää suosii talvea enempi tällaista vilukissaa.

Hyppää tästä uusimpiin kuviin >>

Jos ihkaensimmäistä Kodakin (lasten) filmikameraa ei lasketa, olen ollut aina Canonin leirissä. 2005 ostin ekan oman digikamerani, Canon Powershot S2 IS:n. Se oli aikansa luksusta ja näin jälkeenpäin makrokuvauksen näkökulmasta erittäin hyvä ostos. Lähin tarkennusetäisyys oli 0 mm! Siinä jäi välillä linssin pölyhiukkasetkin kuviin, jos tarkennuksen kanssa oli huolimaton.

Joitakin vuosia myöhemmin seurasi ensimmäinen järjestelmäkamerani, Canonin 1000D. Hyppy järjestelmäkameroihin oli jännittävä ja hieman masentava 😀 Kuvitelma järkyttävän hyvistä kuvista haihtui samantien, kun kameran mukana tulleissa parissa kittiputkessa ei ollut tietoakaan vakaajista, joten jopa päiväsaikaan metsässä otetut otokset olivat tärähtäneitä.

Kyllä siinä meinasi heittää toivon kaivoon ja kameran jorpakkoon, kun yhtäkkiä kuvaaminen vaikeutui helpoista pokkariajoista.

Pikkuhiljaa tahkotessa alkoi saada hyviäkin otoksia ja oppiakin ehkä karttui. Ensimmäinen ekstraputkiostos taisi olla Canonin 1.8/50 mm. Sen kanssa meni sumeillessa tovi ja toinenkin. Sitten syntyi innostus makroiluun varmaan jossain googlen kuvahaun syövereissä. Seuraava askel oli siis makroputken ostaminen.

Opiskeluaikoina tuli hieman järkytyksenä, että lähes kaikki putket ovat ihan sikahintaisia. Pitkään harkitsin Canonin 100 mm 2.8 USM:ää, ja lopulta löysin sen käytettynä jostain kamerafoorumilta. Se oli ehdottomasti paras tekemäni ostos, ja sillä olen kuvannut niin ihmisiä kuin ötököitäkin. Sitä käytän vielä nykyäänkin, 7 vuotta ostamisen jälkeen.

Kamera vaihtui jossain vaiheessa, ja hyppäsin satasarjalaiset välistä. Tällä hetkellä (7/2020) liipaisinsormi nakuttaa Canonin EOS 60D:llä. En koe ainakaan vielä tarvitsevani uudempaa kameraa. Ainoa mihin kaipaisin parannusta, on kameran tunnottomat nuolinäppäimet ja kohinaiset ISO-arvot. Jälkimmäisistä en tiedä, ovatko ne sen parempia uusissakaan malleissa. Että onko se vaan jokin fysiikan lakien juttu, että kohinaa tulee halusi tai ei.

Sen verran hifistelyä on tullut kuvioihin, että seuraavana ostoslistalla on 2013 ostamani makroputken vakaajallinen versio; Canon 100 mm 2.8 L-sarjan makroputki. Kirjoitushetkellä mokoman kanssa on toimitusvaikeuksia, ja se on loppu vähän sieltä ja täältä. Purraan hampaita ja odotellaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *